Eeppistä Kalevalan päivää!

Kalevalan julkaisemisesta on tullut tänä vuonna kuluneeksi 180 vuotta! Myön Kanteletar viettää 175-vuotisjuhliaan. Kalevalan päivä on siis oikein hyvä hetki osallistua juhlahumuun ja kaivaa hyllyjen kätköistä sinne pölyttymään (?) jätetyt kansalliseeppokset esiin.

Kalevala on viime aikoina kiinnostanut minua aivan erityisesti. Syynä tähän on lähes pelkästään se, että olen lukenut Timo Parvelan mainiota Sammon vartijat-kirjasarjaa, jonka kirjat ovat jonkinlaisen porttiteorian kautta saaneet minut innostumaan myös itse Kalevalasta.

Kalevalaa löytyy onneksi hyllystä ihan kaksin kappalein. Aarteeni on (silloisen) Vammalan Vanhan kirjallisuuden päiviltä ostettu Kalevala vuoden 1949 painoksena, Akseli Gallen-Kallelan kuvittamana. Hintaa on näköjään ollut 120 markkaa. Käden väsyessä voin turvautua myös pokkariversioon, jonka kuvituksesta on vastannut Jukka Salminen. Kanteletarta voin lukea SKS:n toimittamana kompaktina versiona.

Kalevalan päivänä voi itseään huvittaa aiheeseen liittyvästi myös muilla tavoin. SKS tarjoaa tiiviin tietopaketin Elias Lönnrotista, Kalevalan synnystä ja kansalliseepoksen myöhemmistä vaiheista. Sivustolta voi toki lukea myös koko Kalevalan.

Jos kirjan lukeminen tietokoneen ruudulta ei oikein innosta, voi omaan lukulaitteeseensa Kalevalan ladata mm. Project Gutenbergiltä. Sivuilta löytyy myös Kanteletar. Asiaan tosissaan vihkiytyneet lukevat Kalevalansa kuitenkin suoraan Elias Lönnrotin käsikirjoituksesta.

Kalevala taipuu kuitenkin moneen ja visuaalisemman elämyksen voi itselleen saada selailemalla Akseli Gallen-Kallelan Kalevala-teoksia Googlen kuvahaussa. Voit myös sijoittaa itsesi Kalevalan maailmaan ja tehdä Helsingin Sanomien sivuilla Kalevala-aiheisen persoonallisuustestin. Minä olin Lemminkäisen äiti. Nuorempaa sukupolvea ei ole sitäkään unohdettu. Kalevalaseuran Kalevalan kankahilla-sivustolla pääsee tutustumaan Kalevalaan värikkään kuvituksen ja hauskojen pikku tietovisojen avulla.

Itse ainakin ajattelin, että tämä vuosi voisi vihdoin olla se, jolloin luen Kalevalan. En lupaa, että valmista kirjan kanssa tulee ihan heti, mutta Kalevala lienee parhaimmillaan pieninä makupaloina.

Joko sinä olet Kalevalasi lukenut?

Kevään uutuuskirjoista, kirjakatalogeista ja katalogittomuudesta

Vuodenvaihde ja loppukesä ovat kirjahullulle aina jännää aikaa, kun uutuuskirjojen katalogeja alkaa löytyä kustantamoiden sivuilta. Tänä vuonna olen asiassa aika myöhään liikkeellä, mutta kirjakatalogit ovat kuin kirjanystävän karkkikauppa: ihanuuksia löytyy missä kohtaa vuotta tahansa!

Olen ollut katalogien ylin ystävä jo vuosien ajan. Niitä on ihana selailla. Ne ovat värikkäitä, uusia löytöjä tekee väistämättä ja kirjaesittelyiden yhteyteen ympätyt kirjailijoiden kuvat ja muut tiedot ovat myös mukavaa luettavaa. Ai tuollainen naama on tämänkin kirjan takana! On ihan oma tunteensa korkata uusi kirjakatalogi, kun ei tiedä mitä edessä odottaa.

Yritin käydä kevään katalogeja kattavasti läpi tänäkin vuonna ja listaihmisenä laitoin muutamia kiinnostavia uutuuksia muistiin ihan omalle sivulleen tuonne yläpalkkiin. Olisihan kirjoista voinut oman postauksenkin tehdä, mutta siitä olisi tullut pitkä kuin nälkävuosi. Eli ehkä parempi näin. Oma lehmä oli sinänsä myös ojassa, että tuolta löydän kirjavinkit helposti vähän myöhemminkin.

Valitettavasti tänä vuonna Tammelta ja WSOYlta sain aikamoisen kylmän suihkun niskaani kirjoja selatessani. Nämä kaksi firmaa ovat nimittäin päättäneet siirtää kataloginsa #kirja-palveluun, josta uutuuskirjoja voi sitten selailla enemmän ja vähemmän näppärästi. #kirja on minulle jo aikaisemmin jossain määrin tuttu. Palvelu vaikutti alunperin ihan mielenkiintoiselta. Sen avulla yritetään selvästi tuoda blogimaailmassakin vallitsevaa yhteisöllisyyttä kirjojen markkinoinnin yhteyteen. Kirjoja voi palvelussa arvioida ja laittaa itselleen muistiin.

Valitettavasti alun kiinnostuksen jälkeen koko palvelu on osoittautunut omiin tarpeisiini nähden enemmän haitaksi kuin hyödyksi. Vanhojen kirjojen tiedot tuntuvat tiettyjen kustantajien sivuilta hävinneen kokonaan. #kirja-palvelun kirjat eivät tule myöskään esille Google-hauissa, joten kirjojen kansikuvien metsästys on väliin haastavaa.

Nyt sitten sain ilokseni todeta, että ei se kirjakatalogin selaus siellä #kirjassa ole yhtään sen helpompaa. Olin erittäin harmistunut, koska muiden firmojen katalogit yrittävät ihan tosissaan myydä minulle kirjojaan kiinnostavalla tavalla, kun taas #kirjan "katalogi" on oikeasti vain luettelo kirjoja, jotka sattuvat nyt keväällä ilmestymään. En saa listauksesta irti läheskään sitä samaa, mitä oikeista katalogeista saan. Mielenkiinto itselleni aiemmin tuntemattomiin kirjoihin jää syttymättä ja tiedän jättäväni huomiotta paljon kirjoja, jotka minua kiinnostaisivat. Otetaan tähän vielä se, että #kirja latautuu todella hitaasti, navigointi eri kirjojen ja listauksen välillä on hankalaa ja klikkauksia joudut hiirellä tekemään moninkertaisen määrän muiden firmojen käteviin pdf-katalogeihin nähden, niin ärsytyskynnys on jo aika korkealla. Toivottavasti tämä ei ole lisääntyvä trendi myös muilla kustantajilla.

Näin. Sainpahan avautua.

Mitä kevään uutuuskirjoja sinä erityisesti odotat? Löytyykö blogistasi kirjalistaus? Oletko tutustunut #kirja-palveluun ja miten olet katalogien kanssa pärjännyt? (Onko tässä #kirja-asiassa jotain sellaista, jota en ole tajunnut ja ne perinteiset katalogit ovat jossain vain klikkauksen päässä?)

Maratonin tilannekatsausta (päivittyvä postaus)

La 14.12.15 klo 11.02

Hauskaa ystävänpäivää!

Aloitin maratonin siis eilen klo 21.45. Kovin hyvin luku-urakka ei lähtenyt käyntiin, koska telkkarin mielenkiintoiset elokuvat varastivat huomioni tämän tästä. Olen huono maratoonari, tiedetään. Tänään kuitenkin täytyy ryhdistäytyä, koska vähimmäisvaatimus on 510 sivun rajan ylittäminen, joka on aiempi ennätykseni.

Jotain olen saanut kuitenkin tehtyä. Olen Helsingin alla-kirjaa lukenut eilisestä noin 80 sivun verran. Tästä jatketaan!

Klo 15.19

Tämän maratonin henkinen valmentautuminen on selkeästi jäänyt pahasti vajaaksi. Homma ei nimittäin nyt oikein suju. Tuossa lueskelun lomassa alkoi väsyttää niin paljon, että nukahdin pariksi tunniksi. Niinhän tässä on nyt sitten käynyt, että aikaa on jäljellä enää kuutisen tuntia ja tuntuu, ettei koko homma ole oikein edes startannut :p Helsingin alla-kirjasta on parisataa sivua kuitenkin luettu. Viimeisiä sivuja viedään!

Klo 16.47

Helsingin alla on nyt luettu! Olipa loistava kirja! Seuraavaksi jatkan Tuulen vihoilla ja saatan kirjastokasastani korkata myös Tieran. Aika alkaa käydä vähiin, mutta saatan virallisen maratonajan jälkeen jatkaa vielä epävirallisesti, jotta saisin näitä kirjoja tosissaan luettua!

Klo 18.54

Lukeminen sujuu nyt hyvin. Jatkoin lopulta Tieralla, jossa on sopivasti samoja teemoja tuon Helsingin alla-kirjan kanssa. Luettujen sivujen saldo on tällä hetkellä siellä 350 sivun tuntumassa. Aika hyvin jo!

Klo 21.45 Maratonin loppu

Viimeinen rutistus oli tiukka, mutta pääsin kuin pääsinkin tavoitteeseeni ja tein uuden sivuennätyksen edellisen 510 sivun tilalle. Luin nimittäin 518 sivua! :D Saavutus sekin. Tieraan olisin tarvinnut vielä 10 minuuttia lisää lukuaikaa, jotta olisin saanut sen hoidettua maratonin puitteissa. Luin sen tietenkin vielä loppuun. Oli muuten tosi hyvä kirja! Suosittelen koko Sammon vartijat-sarjaa kaikille jännityksestä tykkääville lapsille ja lapsenmielisille.

Tähän loppuu minun ystävänpäivän maratonini. Oikein paljon tsemppiä, voimia ja jaksamista vielä niille, joilla oma maraton on kesken. Jaksaa, jaksaa!

Lukumaratoonailua!

On taas lukumaratonin aika! Tämänkertaista ystävänpäivän maratonia emännöi Lukutoukan ruokalista. Vielä ehtii myös mukaan!

Tarkoitus on lukea 24 tunnin aikana niin paljon kuin ehtii. Lukuajasta osan on osuttava ystävänpäivälle.

Minun piti aloittaa lukeminen jo aikaisemmin tänään, mutta sitten sisko sattui kylään ja aikataulu venähti. No, onpa sitten huomenna enemmän aikaa lukea.

Etupäässä tulen todennäköisesti lukemaan Paulan Havasteen Tuulen vihoja ja Maria Turtschaninoffin Helsingin alla-kirjaa. Molemmissa riittää lukemista noin 200 sivun edestä, joten näissäkin jo riittää tekemistä. Olen parhaimmillani yltänyt maratonilla päälle 500 sivun, joten saa nähdä, kuinka tällä kertaa käy.

Varakirjoja on haalittu tämän päivän ostosreissulta ja yksi tipahti eilen postiluukusta.

Myös eväät ovat ystävänpäiväteeman mukaiset.

Aloitan siis virallisesti maratonini ihan just kohta, sovitaan että klo 21.45! Hauskaa maratonia muillekin osallistujille!

Gigin ja Henryn toinen

Kellopelikuningas - Magdalena Hai

Julkaistu: Karisto 2013
Sivumäärä: 330 s.
Kansi: Sára Köteleki

Kirjastosta

Gigin ja Henryn tarina jatkuu. Kerjäläisprinsessan tapahtumien jälkeen Gigin isä on saanut töitä Keloburgin pääkeksijänä. Hänen tehtävänään on rakentaa Keloburgille ilmalaiva, joka jättää loistokkuudellaan kaikki muut vähäpätöisemmät purkit varjoonsa. Gigin isä on elementissään koneiden keskellä, mutta kaikilta perheenjäseniltä nouseminen Keloburgin arvoasteikossa ei suju aivan niin vaivattomasti.

Erityisesti Gigi kaipaa huolettomia päiviä Keloburgin Alhaistossa, jossa sai mennä ja tulla mielensä mukaan. Nyt päivät täyttyvät sosiaalisista tapahtumista ja Gigin siskoineen oletetaan käyttäytyvän prinsessojen lailla. Tyllihameessa on kuitenkin niin hankala seikkailla!

Perheen elämä vaikeutuu, kun Sokean Jumalan veljeskunta alkaa saarnata ilmalaivoja ja kaikkea jumalanpilkaksi kokemaansa vastaan. Gigi perheineen joutuu jostain syystä veljeskunnan silmätikuksi. Vilunkipeliä aavisteleva Gigi alkaa tutkia veljeskunnan puuhia tarkemmin ystävänsä Henryn kanssa.

Jäin Kerjäläisprinsessan kohdalla kaipaamaan syvempää maailmanrakentelua. Keloburg miljöönä on kuitenkin niin kiehtova, että siitä olisi halunnut kuulla lisää. Onneksi Kellopelikuningas täyttää kaikki odotukset tämän suhteen ja kaupungin katuihin päästään tutustumaan oikein perinpohjaisesti. Meno on muutenkin, jos mahdollista, hurjempaa ja jännittävämpää kuin edellisessä osassa. Laajemmat juonikuviot alkavat nousta päivänvaloon ja Gigin tulevaisuus alkaa hiljalleen hahmottua. Jännitys säilyy hyvin koko kirjan ajan ja uusia, yllättäviäkin juonipaljastuksia saadaan oikein mukava määrä.

Pidän Gigi & Henry-sarjassa erityisesti siitä, että Hai ei ole siloitellut tapahtumien seurauksia mitenkään. Päähenkilöihinkin voi sattua ja pahasti. Täytyy tosin sanoa, että sen verran synkkään suuntaan tarina tuntuu olevan menossa, että kirjat eivät taida soveltua kovin nuorille. Tällaista kolmekymppistäkin hetkittäin hirvittää, mitä kaikkea kirjassa voikaan sattua.

Susikuningatar on hyllyssä jo odottamassa lukemistaan. Hyökkäsin varaamaan sen kirjastosta heti kun laskin Kellopelikuninkaan käsistäni. Oli tämä vaan niin mukaansa tempaava kirja!

5/5

Hämmentäviä hetkiä Kefahuchin Vuon laitamilla

Valo - M. John Harrison

Julkaistu: Like 2007
Alkuperäinen nimi: Light, 2002
Suomentanut: Hannu Tervaharju
Sivumäärä 358 s.

Kirjastosta

Kefahuchin Vuo valaisee koko Hiekkarannan taivaan. Vuo on kiehtonut eri sivilisaatioiden avaruusseikkailijoita maailmankaikkeuden syntyajoista lähtien. Kukaan ei oikein tiedä mikä tai mitä Vuo on, mutta kaikki haluaisivat päästä sen salaisuudesta selville. Vuo on omituinen paikka, jossa edes fysiikan lait eivät päde, vaan täydellinen kaaos vallitsee.

Kefahuchin Vuo liittää lopulta yhteen kolmen ihmisen kohtalot. Michael Kearney on 1990-luvun viimeisenä vuosina työkseen fraktaaleja tutkiva fyysikko ja vapaa-ajallaan sarjamurhaaja. Häntä ajaa takaa salaperäinen Varjo, jonka Kearney haluaa pitää loitolla sananmukaisesti hinnalla millä hyvänsä. Ed on kaukaisessa tulevaisuudessa virtuaalimaailmoista riippuvainen hylkiö, mutta joskus hän on ollut koko Hiekkarannan huimapäisin seikkailija. Seria Mau katuu uravalintaansa K-aluksen kapteenina. Voiko peruuttamattoman päätöksen kuitenkin peruuttaa?

Tarina pyörii kolmen päähenkilönsä ympärillä, mutta mukaan soppaan on heitetty myös intergalaktinen sirkus, geenimanipuloituja rikshatyttöjä, palkkasotilaita, kymmenen eri ulottuvuutta ja fraktaaleiksi sulavaa todellisuutta.

Löysin Harrisonin Kefahuchin Vuo-sarjan kolmannen osan kirjastosta ja se vaikutti mielenkiintoiselta. Koska olen kuitenkin perusteellinen ihminen, päätin aloittaa lukemisen sarjan alusta. Alkuasetelma vaikutti erittäin lupaavalta: Tähtivaeltaja-palkinnon voitto ja kehuja Hesarista etukannessa. Epäilin kuitenkin vahvasti, että edessä olisi lukukokemus, joka ei välttämätä kuuluisi niiden kaikkein helpompien joukkoon.

En ollut kovinkaan väärässä. Kolmasosan kirjasta luettuani löysin itseni pohtimasta, että en oikeasti ymmärrä yhtään, mitä tässä kirjassa tapahtuu. Päähenkilöiden tavoitteet ja motivaatiot olivat täysin hämärän peitossa, enkä oikein käsittänyt, miten heidän tarinansa edes liittyivät toisiinsa. Onneksi tuon kohdan jälkeen juonenkuljetus kuitenkin nopeutuu ja kirja imaisi jotenkin käsittämättömällä tavalla mukaansa. Kolmen päähenkilön elämänkohtalot kietoutuvat salakavalasti yhteen ajan ja paikan etäisyydestä riippumatta. Päähenkilöistä paljastuu yhä uusia ulottuvuuksia mitä pidemmälle kirja etenee.

Valo oli hyvin hämmentävä lukukokemus. Se vie lukijansa matkalle, jossa ei auta kuin roikkua mukana tai jää paitsi jostain tärkeästä. En voi sanoa, että olin lopussakaan vielä ihan varma mistä kirja kertoi. Sen verran Valon tarina kuitenkin kiehtoi, että sarjan seuraava osa kummasti houkuttelee.

3/5

Tammikuun 2015 luetut

Niin se vaan tämänkin vuoden ensimmäinen kuukausi on jo ohi. Juhannus ja kesälomat lähestyvät uhkaavaa vauhtia.

Tammikuu oli luettujen kirjojen osalta erittäin hyvä. Motivaationa toimi kasa kirjaston kirjoja, joissa laina-ajat uhkaavasti umpeutuivat helmikuun alussa. Sainkin kasasta useamman kirjan luettua, vaikka osan jouduin palauttamaan lukemattomina kirjastoon. Mutta sielläpähän säilyvät ja odottelevat aikaa, jolloin ehdin paremmin niihin taas tarttua.

Tammikuussa onnistuin lukemaan:

From Left Field - Mindy Klasky: Tämä on edelleen näitä lopumattomia baseball-romansseja, joita olen saanut LibraryThingin kautta. Vielä yksi ja sitten loppuvat! From Left Field ei enää oikein vakuuttanut
Ajo - Juha Itkonen: Ihmisiä liikkeessä. Tykkäsin tästä aika paljon. Itkosta olisi syytä lukea lisää ja omasta hyllystä löytyisi kirjojakin.
Sunnuntaina Manhattanilla - Heli Vaaranen: Mallin arkea maailman metropoleissa. Kohtuullisen kevyttä lukemista, ihan ok lukukokemus, vaikka ei mikään maata järisyttävä.
Aurora Karamzin. Aristokratian elämää - Espoon kaupunginmuseon julkaisuja: Aurora Karamzin on kiehtonut minua pitkään. Kirjasta sai tietää kaiken oleellisen Auroran elämästä ja paljon muutakin.
Ragnarök - A. S. Byatt: Lyhyt kirja, yllättävän raskas lukukokemus. Aiempi kokemus skandinaavisista jumaltaruista olisi ollut hyödyksi.
Näkemiin taivaassa - Pierre Lemaitre: Ihana, hauska, sydäntäsärkevä kirja. Tästä voi tulla yksi vuoden suosikeista!
Vuori - Helena Waris: Byattin Ragnarökistä imuroitu tieto pääsi yllättävään käyttöön Vuoressa. Pidin kirjasta tosi paljon.
Valo valtameren yllä - M. L. Stedman: Olisi ollut hyvä lukukokemus, mutta kun vähintään yhtä kirjan päähenkilöistä haluaisi koko ajan läpsiä, jotta tämä palaisi todellisuuteen, niin pakostakin ne fiilikset siinä lässähtää.
The Three - Sarah Lotz: Reportaasin muodossa kirjoitettu jännitys/kauhu-kirja. Valitettavasti se jännitys ja kauhu vaan tekee hukkumiskuoleman sinne yksityiskohtien suohon.
Jokakelin mies - Pasi Ahtiainen: Jos elämä tylsistyttää, niin anarkialla se paranee. Hauska ja väliin huimiin sfääreihin kapuava kirja keski-ikäisen miehen kriisistä.
Kimalaisen mettä - Torgny Lindgren: Alkaa hauskasti, muuttuu ällöksi, loppufiilis "Mitä hittoa?"

Yhteensä siis 11 kirjaa, jee! Luku-urakka ei ihan heti lopu, koska syksyn kirjastoinnostus nyt sitten kostautuu oikein kunnolla. Laina-aikoja umpeutuu meinaan tasaiseen tahtiin ja seuraavaksi kuukaudeksi olisi jälleen 13 kirjan kasa, josta täytyisi suoriutua (en muuten laskenut väärin, kuvasta vaan puuttuu yksi).

Kasan yläosien kirjat kiinnostavat eniten ja ne tulevat todennäköisimmin myös luetuksi. Se kuvasta eksynyt lammas on Rivien välissä - kirjablogikirja, jota olen ilolla tässä eilisestä lueskellut. Se on onneksi sopivaa, palauttavaa lukemista tuon Lindgrenin kirjan jälkeen.

Miten teidän lukuvuotenne on lähtenyt käyntiin?