sunnuntai 7. syyskuuta 2014

Aaveita joka lähtöön

Ruumiittomat - Suomalaisia aavenovelleja

toim. Heikki Nevala, Anni Nupponen ja Shimo Suntila

Innostuin taannoin kustantamo Osuuskumman Steampunk!-novellikokoelmasta niin, että pakkohan sitä oli
kustantamon muihinkin kirjoihin tutustua. Lähikirjastosta onneksi löytyy kustantamon kirjoja useampia, joista sain seuraavaksi käsiini aavenovelleja sisältävän Ruumiittomat-kokoelman.

Kirjoittajissa oli monia tuttuja nimiä, mutta myös uusia tuttavuuksia ja yhteisestä aihealueesta oltiin saatu aikaan hyvin monipuolisia novelleja. Odotin novelleilta jostain syystä ehkä hieman perinteisempää lähestymistapaa aaveaiheeseen, mutta useimmat tarinoista oli kirjoitettu paremminkin hyvin modernilla otteella.

Novellikokoelman tarinat tuntuvat olevan laadultaan jonkin verran vaihtelevampia kuin Steampunk!-kokoelmassa. Mikään novelleista ei ollut silti missään nimessä huono. Suosikkeja oli vain tällä kertaa hieman helpompi löytää ja jotkut novelleista puhuttelivat minua enemmän kuin toiset.

Kari Välimäen Uudet perunat-tarinassa murhatun miehen tietoisuus alkaa luonnon kiertokulun myötä ulottaa juuriaan mitä yllättävämmille tahoille. Anne Leinosen Tyttö niityllä-novelli on taiten rakennettu ja sen loppuratkaisua joutuu jännityksellä odottamaan viimeisiin lauseisiin asti. Jussi Katajalan Odottaja muistutti minua Jim Butcherin Dresden Files-sarjasta ja tarinan yksityisetsivä Mikaelista ja hänen apuristaan Aurorasta olisi hauska kuulla myös lisää.

Kirjan kanteen on kirjastossa lätkäisty kauhu-tarra, mutta kovin pelottaviin kertomuksiin ei kokoelmassa kuitenkaan päästy. Verta ja suolenpätkiä ei siis kannata novellikokoelmalta juurikaan odottaa. Luin kokoelman kuitenkin ihan mielelläni ja sain listalleni jälleen muutaman seurattavan kirjailijan lisää.

3/5

2 kommenttia:

  1. Pidin myös Välimäen ja Leinosen tarinoista, mutta Jani Kankaan Tyhjiö 29B tehosi minulle parhaiten. Siinä on loistava ja oikeasti kylmäävä loppu. Kauhu on tyylilajina aika laaja ja siihen mahtuu monenmoista. Joskus pelkkä yliluonnollisuus lasketaan kauhuksi, vaikka se olisi sitten luonteeltaan esim. romanttista tai melankolista pelottavan sijaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luinkin tätä kirjaa koskevan arvioinnin blogistasi. Tyhjiö 29B oli ihan hyvä, mutta en vain päässyt lopulta ihan samalle aaltopituudelle sen kanssa. Mitä kokoelmaan muuten tulee ja sen pelottavuuteen, niin minua ehkä vähän johti harhaan kirjan kansikuva, joka jotenkin lupailee enemmänkin sitä kettinkien kilistelyä.

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...