sunnuntai 17. elokuuta 2014

Älykästä chick litiä?

Kuva: Otava
Riikka Pulkkinen - Iiris Lempivaaran levoton ja painava sydän

Iiris Lempivaaran elämässä on ollut monta uutta alkua. Yllätyksekseen hän kohtaa jälleen yhden, kun hänen pitkäaikainen poikaystävänsä Aleksi haluaakin yhtäkkiä lopettaa suhteen. Iiris on yllättäen tyhjän päällä. Miten elämää eletään tästä eteenpäin, kun kaikki tuttu noin vain katoaa?

Onneksi on kuitenkin ihania ystäviä, suklaata ja kenkiä, joiden avulla kaikki on aina vähän paremmin. Miehiäkin maailmassa riittää, mutta pystyykö silti kukaan viemään Aleksin paikkaa Iiriksen sydämessä?

Iiris Lempivaara ei rehellisyyden nimissä ole minua teoksena kovin paljoa kiinnostanut. Löysin sen kuitenkin (ylläri) kirjaston pikalainahyllystä ja päätin antaa teokselle mahdollisuuden. Syy nuivaan suhtautumiseeni on se, että en vain ole missään välissä oikein lämmennyt chick lit-genren kirjoille. Huomionarvoista lienee se, että pidän kuitenkin romanttisesta kirjallisuudesta muuten. Tiedätte varmaan ne kirjat. Ne ovat juuri niitä, joiden kansissa on yleensä enemmän paljasta pintaa kuin keskiverto suomalaisella järvenrannalla hellepäivänä. Nykypäivän romanttinen kirjallisuus kun on parhaimmillaan nokkelaa ja hauskaa, eikä sekään haittaa, että onnellinen loppu on aina taattu. Siihen verrattuna chick litin suhdesekoilut, loputtomat shoppailureissut ja merkkivaatteet tuntuvat minusta vaan jotenkin vieraalta.

Kun sitten Iiris Lempivaaran tarina alkoi pohdinnalla siitä, miten merkkikengät ja suklaa tekevät elämästä jälleen kerran parempaa, huokaisin syvään ja ajattelin, "et tu Riikka Pulkkinen?" Et sitten mitään kliseisempää keksinyt? Se mikä minulta jäi kuitenkin tajuamatta kirjan alkulehdillä oli, että kirjaa ei todellakaan ole kirjoitettu aivan 100 % tosissaan. Pulkkinen nimittäin on tuntunut ottavan tehtäväkseen ihan tosissaan luoda chick litin genren sisällä jotain uutta ja raikasta. Jotain, jossa on muutakin sisältöä kuin se ainainen suklaansyönti. Hatunnosto siitä.

Kirjan tunnelma varsinkin tarinan alkupuolella on hyvin kepeä. Iiris tekee niin oikeita valintoja kuin virheitäkin ja yrittää oppia tästä kaikesta. Kirjassa myös mietitään paljon sitä, mitä lopulta tarvitaan itsensä ja oman elämänsä arvostukseen. Varsinkin nuorten naisten itsetuntokysymykset nostetaan pinnalle Iiriksen koulupsykologin työn kautta. Kirjan kieli on suorastaan upeaa. Selvästi näkee, että kirjailija on tottunut kirjoittamaan myös vakavahenkisempiä teoksia kuin Iiriksen tarina.

Loppua kohden tarina käy vähän turhan saarnaavaksi ja mietin siinä, kuinkahan hyvin lopun luvut ovat alunperin toimineet lehden lukemistona. Pulkkinen haluaa tuoda esiin tärkeää sanomaa, mutta jotenkin alun kepeyden jälkeen lähinnä tuntuu siltä, että liian paljon asiaa yritetään mahduttaa liian tiiviiseen pakettiin. Lukijalle tulee väistämättäkin ähky ja vähempikin olisi riittänyt sanoman perille menemiseen.

Kirja oli siis suurimmalta osin ihan hauska ja etenkin erittäin hyvin kirjoitettu. En lopulta kuitenkaan mitenkään järjettömästi rakastunut tähän teokseen ja päätökseni olla ostamatta kirjaa omaan hyllyyni oli ihan oikea. Chick litissä ei varmasti tämän paremmaksi pääse, mutta tämäntyyppiset kirjat eivät siltikään ole minun juttuni.

3/5

2 kommenttia:

  1. Pidin Iiiris Lempivaarasta mutten laillasi rakastunut. Kirjan loppupuolella tuli minullekin asiaähky, alkupuolisko oli mukavaa iloittelua. En ole chick litin asiantuntija mutta esim. Sophie Kinsellan Varsinainen talousihme peittoaa mielestäni tämän kirjan. Eli kyllä chick litin maailmaan kannattaa vielä palata. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minua ehkä häiritsi kirjassa eniten se, etten oikein tiennyt oliko tämä vakavissaan kirjoitettua chick litiä, jolloin sorruttiin niihin pahimpiin kliseisiin vai kevyttä parodiaa, jolloin taas varsinkin loppupuoli oli ihan liian vakavaa asiaa. Täytyy laittaa tuo Sophie Kinsellan teos korvan taakse, kyllä se varmasti lukulistalle joskus pääsee.

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...