Intialaiset novelleissa

Tämä siunattu koti - Jhumpa Lahiri

Vaikka lukuinnostus on vähän ollutkin hakusessa, olen minä silti jotain saanut aikaan. Lukaisin kesällä Jhumpa Lahirin esikoisteoksen, novellikokoelman Tämä siunattu koti. En oikein tiennyt mitä odottaa, vaikka Lahiri ei minulle olekaan mikään uusi tuttavuus. Luin muutama vuosi sitten Lahirin toisen novellikokoelman, Unaccustomed Earth-kirjan (suom. Tuore maa) ja vaikka mielestäni tekstin taso siinä oli huippuluokkaa, olivat novellit itsessään jotenkin synkkiä ja vailla toivoa. Jotenkin tuntui, että Lahiri ei tosiaankaan antanut henkilöhahmoilleen armoa tipan tippaa.

Pelkäsin vähän, että tämä kokoelma olisi samankaltainen kuin Tuore maa, mutta pelko oli onneksi turha. Pidin tästä kirjasta paljonkin. Se koostuu yhdeksästä novellista, joiden miljöö vaihtelee Kalkutasta Amerikkaan. Päähenkilöt ovat usein intialaisia. Kirja ei silti pelkästään kerro Intiasta, kuten takakannen teksti väittää, vaan usein paljon arkisemmista asioista, parisuhteesta, perheestä ja rakkaudesta. Toki siirtolaisuutta ja Intian nykyaikaistumistakin sivutaan.

Huonoja novelleja kirjassa ei oikeastaan ole. Kaikkein parhaiten niistä on kuitenkin jäänyt mieleen tarina Oikea durwan. Siinä köyhä Boori Ma toimii lakaisijana eräässä kalkuttalaisessa asuintalossa. Talon asukkaat joutuvat kuuntelemaan hänen muisteluaan menneistä ajoista, jolloin hän eli yltäkylläisyydessä ennen päätymistään pakolaiseksi. Kun sitten luksus saapuu taloon pesualtaan muodossa, ovat seuraukset ennalta-arvaamattomat varsinkin Boori Malle. Tarina oli toisaalta humoristinen, mutta silti kaihoisa ja vähän surullinenkin.

Ennen kirjan lukemista huomioni muuten kiinnittyi kirjan kanteen. Siinähän komeilee ilmiselvä Neitsyt Maria! Ensin alkuun ajattelin, että onko tosiaan niin, että sanasta pyhä ainoa mielleyhtymä on kristillisen uskon symbolit. Kannen suunnittelija on kuitenkin ollut paljon fiksumpi kuin ajattelinkaan. Sininen neitsytpatsas nimittäin näyttelee varsin keskeistä roolia yhdessä kirjan tarinoista.

Tämä siunattu koti on voittanut Pulitzer-palkinnon ja se tosiaan on kirja, jota voi lämpimästi suositella varsinkin niille, jotka pitävät novelleista. Tämän luettuaan voi olla helpompi siirtyä myös Tuoreen maan pariin.

4/5

Lue tämä kirja, jos

• Pidät nykynovelleista ja ajatuksia herättävistä tarinoista
• Haluat lukea hyvinkirjoitetun kirjan

Kuka varasti lukumojoni?

Olen jo jonkin aikaa (taitaa olla jo useamman vuoden) kamppaillut jonkin sortin lukemisähkyn kanssa. Tilanne on suorastaan katastrofaalinen ihmiselle, joka on tottunut lukemaan kirjan ja yleensä useamman viikossa. Nyt jos saan kokoon edes muutaman kuukaudessa, olen asiasta onnellinen.

Olen yrittänyt analysoida tilaani mahdollisimman tarkkaan, jos sen lukemisinnon taas jostain löytäisi. Tokihan on, että vielä kymmenisen vuotta sitten lukeminen oli rakkain ja lähes ainoa harrastukseni. Sittemmin tilaa kirjoilta on alkanut viedä neulominen, koira, juokseminen, työt. Vapaa-aikaa ja niitä hiljaisia hetkiä ei vaan päivästä löydy enää samalla lailla kuin joskus kouluaikoina. Eniten tietenkin ärsyttää se, että tiedän tämän kaiken olevan vain kasa huonoja tekosyitä ja jos aikaa haluaa löytää, sitä myös on.

Yllättävin havainto jonka olen tehnyt on kuitenkin se, etten enää tunne saavani kirjojen lukemisesta sitä samaa tunne-elämystä kun joskus nuorempana. Asia on huolestuttava. Onko tunne-elämäni, leikinhaluni ja uskoni myös uskomattomaan todella kuihtunut näin paljon? Onko minusta tullut liian aikuinen?! Tosiasia kuitenkin on, etten pysty enää heittäytymään kirjojen maailmaan niin kokonaisvaltaisesti kuin nuorena. Tarinat eivät vain imaise minua sisäänsä samalla tavalla. Elämää suurempia kertomuksia on yhä hankalampaa löytää. Keskittyminen kirjan maailmaan on yhä vaikeampaa ja ajatukset tuntuvat väliin poukkoilevan milloin minnekin.

Toivon edelleen hartaasti, että tämä on elämässäni vain vaihe, josta on mahdollista päästä yli. Haluan takaisin entiseen aikaan, mutta on kai se pakko hyväksyä, että ihminen ja suhtautuminen asioihin vain muuttuu ajan saatossa.

Olenko asian kanssa yksin? Onko teillä ollut hetkiä kun lukeminen ja kirjat eivät yksinkertaisesti vain huvita? Oletteko päässeet asiasta yli ja miten? Lisäksi toivon, että jos näette karkuteillä olevaa mojoani, niin palauttaisitte sen pikimmiten tämän blogin pitäjälle.